Tervetuloa!

Auki-kiinni

Museo on auki huhtikuun ensimmäisestä sunnuntaista viimeiseen sunnuntaihin ennen joulua. Joka perjantai, lauantai ja sunnuntai klo 13:00 – klo 17:00.

Rakennus

Museo sijaitsee ‘Muzeheerd’ muistomerkin luona historiallisessa Appingedamin kaupungissa. Noin 15 minuutin ajomatkan päässä Groningenista. Tämä 47-metrisen friisiläistyyppisen ‘Kop-hals-romp’= ‘pää kaula-runko’ maalaistalon toissijainen lato rakennettiin vuosina 1840 ja 1870. Ja talon pään ja kaulan väliseen runkoon tuli pieni Rob Møhlmann suunnittelema toissijainen navetta vuona 2008. Museo ja teehuone käsittävät noin 1000 neliömetriä lattia pinta-alasta. Kaunis maalaistalo jota edelleen osittain ympäröi vallihauta vie ajotieltä vasemmalle Muzeheerdin pysäköintipaikalle ja intiimiin (veistos) puutarhaan. Asunto sijaitsee pään ja kaulan välissä.

Taide

Museo kattaa ueampia kiinteitä kokoelmia. Suurin kokoelma on kokoelma ‘nykyajan realistinen figuratiivinen taide’: Yli 500 työtä, joista noin 170 nimekkäiltä nykyajan taiteilijoilta.

Museossa on näytteillä myös pysyvä kokoelma, noin 40 taidemaalari Rob Møhlmann työtä. Ja muun muassa hänen kuuluisa Canto collectie, 124 maalauksen sarja yhdestä ja samasta Canto Collectie, 124 maalauksen sarja yhdestä ja samasta ‘Canto’ merkkisestä säilykepurkista.

Tämän ohella museo omistaa pienen kokoelman keskiaikaisia taidetta ja esineitä. Ja myös kokoelman grafiikkaa kuudenneltatoista ja seitsemänneltätoista vuosisadalta, joista mainittakoon Rembrandt, Lukas van Leyen, Adrien van Ostade, Cornelis Belga, Albrecht Dürer, Hans Beham, ja muut.

Lopuksi ei saa jättää mainitsematta ‘Mankes Kabinet’ erikseen kalustettu huone, omistettu nuorena kuolleelle, mutta kansallisesti tunnettulle maalarille Jan Mankesille. Paljon grafiikkaa, muutamia piirrustuksia, ja hyvin erikoista: 25 alkuperäisiä kirjeitä, on käytetty hänen töissään.

Taidemaalarina

Koska realistinen maalaus 70-luvulla oli taiteellisesti nähtynä julistettu kuolleeksi, päätti Rob ‘pakon sanelemana’ opetella maalaamaan. Se alkoi 1977 lopussa. Vuona 1979 oli hänen ensimmäinen näyte-lynsä ja hän löysi katon päänsä päälle eräässä tunnetussa galleriassa Amsterdamissa. Hän aloitti varovasti ‘kaiken maalarina’, mutta huomasi pian että hän löytäisi voimansa ‘hiljaiselosta’. Vuodesta 1982 hän keskittyi kokonaan ‘hiljaiselo’ tyyliin. Epäsovinnaisella tyylillään hänen onnistui puhaltaa uutta elämään hiljaiselotyylin pölyiseen imagoon. Sillä tavalla hän maalasi ei vain hänen tunnetun Cantocollectie, sarjan: 124 x saman säilykepurkin (1982-1993). Hän maalasi myös saman ‘hiljaiselon’ kolmelta tai neljältä puolelta, tai teki sarjoja esim. ‘Tuhottuja kangaspaloja’ .Välillä hän keksi taidehistoriallisesti tuntemattomia: ‘ylhäältäpäinnähty-‘hiljaiselo’-‘lyijysuora’ ja nimitti sitä ‘bovenafje’.Puolivälissä vuotta 1990 muuttuivat hänen työnsä rauhallisemmiksi, kyllästettynä hiukan ironialla, mutta niissä on melankoolinen alavire, joissa hän koettaa yhdistää kauneuden ja rappeutumisen.

Kirjailijana

Jo nuorena taidemaalarina alkoi Rob Møhlmann noteerata ajatuksia taiteesta ja hänen onnistui silloin tällöin julkaista artikkeleita. Kun museo foorumina tuli kuvaan (1995) nykyajan realismille julkaisi Rob siihen säännöllisesti kirjan tai kataloogin, usein ilmavia ja luettavia alkusanoja tai pääkirjoituksia. Hän kirjoitti myös kollegataiteilijoille kolleegakirjailijoista joihin ilmaantui myös kirjoja museon teemanäyttelyistä. Vielä erikseen kahdesta runokirjasesta hän on kirjoittanut ja julkaissut tähän asti yli 40 julkaisua museojulkaisuina.

Museomiehenä

Taide, kauneus ja ammattilaisuus ovat aina koskettaneet oleellisesti Robia ja antaneet suunnan hänen elämälleen. Jo puberteetti-ikäisenä häntä kiinnostivat taidekirjat, jotka hän rahoitti juoksupojan palkallaan. Taide on hänen elämänsä tarkoitus. Taiteilijana, kirjailijana, mutta myös kollektorina ja kuraattorina, lyhyesti sanottuna ‘museomiehenä’. Kauneuden luomisen tarpeen ohessa on Robilla syvä kaipaus kokoilla ja säilyttää taidetta ja tarjota sitä nähtäväksi. Museo on syntynyt siitä rakkaudesta.

Muusa

Laura ja Rob tutustuivat vuona 1977 toisiinsa. Laurasta tuli paitsi Robin vaimo myös hänen ‘Muusansa’. Ei mallina vaan ihmisenä. Laura oli ensimmäinen, joka näki hänen kykynsä. Hänestä tuli perheen huoltajana pääansaitsija antaakseen asialle tukea. Hän oli voimakas, mutta hänellä oli heikko terveys. Rob kunnianhimosta ja halusta toimia harrastusrakennusmiehenä seurasi, että he muuttivat isompaan asuntoon. Niinpä he joutivat Amsterdamista Hoorniin (1988) ja sieltä Venhuizeniin (1990) ja loppujen lopuksi Appingedamiin. Vuona 1995 täytyi Lauran lopettaa työnteko heikon terveyden vuoksi. Juuri sillä hetkellä kun heidän oma näyttelytilansa avattiin, ja Robin myynti rupesi tuottamaan. Pian näyttelytilasta tuli paikka myös taiteilijakolleegoille ja yleisölle, jossa Laura otti vastaan niin taiteilijat kuin yleisön.
Vuoden 2002 tienoilla Lauralla havaittiin sairaus: multiple sclerose, jonka vuoksi hänen täytyi kävellä kepin tuella. Mutta se ei saanut hänen tuhoamatonta optimismiaan horjumaan. Vuona 2009 havaittiin Lauralla akuutti leukemia, jonka jälkeen seurasi lyijynraskas loppusuora: 20.syyskuuta astui Laura pilvelleen ja hävisi taivaan sineen.

Text: Museum Møhlmann
Translation: Marjatta Ranta-Iso

NIHIL EST QUOD ESSE VIDETUR

* Please note that any response can only be given in Dutch or rather poor English.